Valitus




Minua ottaa pattiin aivan suunnattomasti eräs naapurini, joka joskus aamulla n. 6:30 alkaa soittelemaan kitaraansa parvekkeellaan, herättäen minut. Ei haittaisi muuten, mutta vapaapäivänäni haluaisin nukkua pikkuisen pidempään. Tällä samaisella tyypillä on myös koira, joku sekarotuinen kai. Joka aamu, noin klo. 9:00 ja joka ilta, noin klo. 21:00 hän, tai vaimonsa, tai yhdessä ulkoiluttavat tuota iloista hännänheiluttajaa, joka heti rappukäytävästä ulos päästyään aloittaa semmoisen rätkytyksen, ettei taatusti kenellekään jää epäselväksi se, kuka tuli juuri ulos. Rakki alkoi tuon mekastuksen jo rappukäytävässä silloin kun olivat juuri muuttaneet tähän taloon. Sen ovat sentään saaneet loppumaan. Jos siis tiedän, että aamulla on tosi aikainen herätys ja siksi haluaisin mennä nukkumaan vaikka 20:00, niin en viitsi mennä aiemmin petiin, koska herään kuitenkin tuohon alakerran rotan räyhäämiseen, enkä enää saa heti unen päästä kiinni, prkl. Mikäs tässä olisi itse kullakin ollessa jos ei töitä tarvitsisi tehdä, vaan kuljeskella keskustan katuja päivät pitkät jaellen ihmisille jotain hihhulien lappusia ja saada eläkettä. Ja mistähän hyvästä sekin sitä eläkettään nostaa, juoksulenkilläkin välillä käy ja lenkin jälkeen venyttelee mattotelineen luona. Fyysisesti ainakin terveen tuntuinen heppu? Tietty, vian ei tarvitse olla iso jos se on päässä. Autonsa se joskus jättää kadun varteen poikittain, niin että auton takapää on ajoradalla. Pari kertaa olen parkkipirkkojakin tuon asian tiimoilta herätellyt, eivätpä vaan olleet kovin kiinnostuneita tulemaan keskustan toimistolta tänne asumalähiöön noin kolmen kilometrin päähän.

Tähän päivityksenä lisättäköön, että tuo edellämainittu kitaranrämpyttelijä koirineen muutti pois tässä alkutalvella ja tilalle tuli semmoinen Coneheadin näköinen tyyppi vaimoineen ja lapsineen ja semmoinen vinttikoiran ja dalmatialaisen sekoituksen näköinen otus, joka kanssa alkaa rätkytyskonsertin heti kun vaan rappukäytävässä liikutaan. Ja varsinkin silloin kun se on yksinään. Seuraan tilannetta...

Muista koirista ja -ulkoiluttajista nyt puhumattakaan, niitä täällä vilisee, kuin kaatopaikalla rottia konsanaan. Ja se rätkytys, kun kaksi karvahäntää kohtaa toisensa? Onko se nyt niin vaikeaa opettaa se ”nuffe” olemaan hiljaa, vaikka toinen olisikin kadun toisellapuolella? HÄ? Sitten katsellaan kuin jotain vajaapäistä, kun ystävällisesti pyydät viemään sen rottansa paskalle omalle pihalleen, miksi se pitää tuoda paskimaan juuri meidän pihalle? Miksi? Asianhan voisi toki ilmoittaa paljon tylymminkin. Vaikka, että tänne vaan, piilotin tähän juuri nakkeja, joiden sisällä on vähän semmoista pidempikestoista lääkettä, tervetuloa vaan. Viime syksynä, tai syyskesällä silloin kun muutamana päivänä satoi vettä oikein kunnolla, oli hiljaista. Ei kuulunut koirien räyhä, ei edes tuon alakerrassa olevan. Tätä seuraavana talvena oli sama havaittavissa kovilla pakkasilla. Illalla jos oli parikymmentä pinnaa miinuksella astemittarit, niin johan oli hiljaista, voi huoletta mennä nukkumaan vaikka seitsemän uutisten jälkeen ja niin sai nukkua rauhassa aamuun asti. Kyllä siinä tuli muutamat univelat kuitattua pakkasten aikaan.

Vielä alempana asustava tyyppi, grillailee parvekkeellaan hiiligrillin kanssa ja popittaa ihan surutta, niin että rappukäytävä raikaa. Oli kello sitten ihan mitä tahansa. Tällä perheellä on vielä semmoinen kumma tapa, kun siellä ei osata puhua normaalisti ollenkaan, vaan huudetaan, niin, että kuuluu yläkerrokseen asti, varsinkin yöllä on niin kuin vieressä puhuisi. No, kai siellä vaan juodaan semmoista viinaa, mikä vie kuulon ja sitten ei ulosantiakaan osata säätää hiljaisemmaksi. Täälläkin oli koira, hoidossa, onneksi vain. Sitä käytiin kusettamassa ja paskattamassa parvekkeen vieressä nurmikolla, missä lapset leikkii joskus. Ämmä lätisi puhelimeensa kaikki asiansa ja kavereidensakin asiat, sellaisella äänenvoimakkuudella, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, kuka oli antanut, kenelle ja missä, samalla kun piti sellaisen venyvän talutushihnan kahvaa kädessään. Eikä kiinnittänyt mitään huomiota tuon karvanaaman tekemisiin. Sitten kun aamulla kämpästä porukka lähti töihin ja kouluun, niin alkoi konsertti. Rätkytystä, ulinaa ja vollotusta. Sitä kesti niin kauan kuin ensimmäinen saapui töistään tai koulusta. Nyt ovat hankkineet oman koiran, semmoisen pienen pörrökasan, se onneksi on semmoista hiljaisempaa sorttia. Joskus kesällä, kun oli ryyppäjäiset taas päällä, tämä pikku karvanaama karkasi auki jääneestä terassin veräjästä. Sitä sitten piti huhuilla kolmen aikaan kotiin ja taas oltiin tässä päässä taloa hereillä, stna!

Kesällä muutti rappuumme nuoripari, jonka naispuolinen puolisko ajoittain vetää viinaa kuin pesusieni. On sitten humalassa erittäin vaikea ihminen. Mies, nuorempi puolisko, lähtee hakemaan avokastaan baarista. Ja sitä mekastusta, kun auto tulee pihaan, jestas. Naista ei meinaa saada autosta pois millään, siinä sitten mussutetaan ja haistatellaan yms. Jos se känninen narttu haluaa jäädä sinne autoon nukkumaan, miksi se täytyy saada sieltä pois? Varsinkin kun ei ole kylmä tms.? Sitten kun tämä muija on saatu autosta ulos se potkii auton kylkiä ja hakkaa niitä ihan kiusaksi, mitä enemmän mies kieltää potkimasta, sitä enemmän tämä nainen niitä potkii. Seuraavaksi siirrytään portaaseen, kivasti kaikuu kun tämä känninen ämmä kimeällä äänellään ja huonolla suomellaan kailottaa: ”Ällä viitu muulle alkaa, sä eet tunne mua” Miksei se jätkä voi potkia tätä kottaraista takasin sinne vinkuintiaan, mistä lie on tullukin?

Onhan meillä täällä vielä tämä naapurirapun yksinhuoltajaäiti, jolta lähti mies pois ihan vastikään. Ihme, että kesti näinkin kauan tätä tonnin dominaa(tonni ei tarkoita hintaa, vaan painoa). Sääliksi vaan käy pientä tytärtään. Äiti on nyt pannut bilevaihteen päälle ja tyttö on hoidossa milloin missäkin, vaan ei kiusallakaan isällään. Siellä bilettää melkein joka ilta sama porukka, muita tonnin keijukaisia, yms. eikä tämäkään porukka ole sieltä hiljaisimmasta päästä. Yöllä sitten saadaan päähän lähteä baariin juomaan sosiaalista saadut rahat ja tilataan taksi. Odotellaan porraspäässä ja taas ovat naapurit hereillä, kuuntelemassa sitä mölinää ja mekastusta. Sitten kun sossurahat on juotu, tullaan takaisin ja samat mölinät ja mekastukset taas naapureille. Yrittää vielä kuulemma saada yksinhuoltajuuden, taitaa olla anonyymi soitto sosiaaliin paikallaan.

Kolmosessa asuva eläkeläisvaari on ihan mukava pappa, mutta sillä käy kusipäitä kylässä. Jos pappa itse ei juuri ole kotona, niin nämä juoppokaverit rämpyttävät ovikelloa niin että koko tämä pää talosta kuulee sen renkutuksen, ravistellaan postiluukkua ja huhuillaan sinne "Reiskaa, herää!" Ei niin kuin ole olemassa näille ihmisille sellaista vaihtoehtoa, että toinen ei nyt ole kotona. Tai että toinen nyt ei halua avata oveaan. Ihme ääliöitä.

Tuolla ylimmässä kerroksessa asuu kanssa varsinainen tapaus. Hänen ruotsalainen elintasosymbolinsa on aina parkkipaikalla poikittain kahdessa ruudussa, olkoonkin, että nuo molemmat ruudut on vuokrattu ja varmaankin siis maksettu. Joskus vapaapäivänään tuo rontti popittaa musiikkia niin kovaa, että parkkipaikalle kuuluu aivan niin kuin vieressä olisi. Musiikki alkaa, kun lapset ovat lähteneet kouluun, joskus jopa 8:00. Vaimonsa on mennyt töihin jo aikaisin aamulla. Tulee ihan kaikenlaista vanhaa poppia, suomlaista ja ulkolaista, joskus jotain teknojumputusta. Työ aamuinaan hän lähtee työpaikalleen 6:20- 6:30. Tiedän sen siitä, kun puukengät kolisevat rappukäytävässä joka aamu noihin aikoihin. Jos ei puukenkiä kuulu, alkaa popitus kun lapset ovat lähteneet kouluun. Kerran juttelinkin hänen kanssaan tästä asiasta, mutta vastaus oli, että "kun se imuri ei liiku ilman taustamusiikkia" voihan Helvetti?

Sitten meillä on vielä tämä naapurirapun yksinhuoltajaisä, joka kesäaikaan virittelee poikansa kanssa tämän mopoa pihallamme. Pakun luukut on auki, sitten sieltä kätevästi tarvittavat työkalut. Mopoa vingutetaan sitten iltapäivisin pihalla ihan surutta. Ei väliä, onko pyhä, lauantai vai arki. Sitten kun pojan mopoa on tarpeeksi rassattu, on vuorossa isipapan isompi kaksipyöräinen ajopeli.

Ahdasta parkkipaikkaamme kuormittavat naapuritalojen asukkaiden ja vieraiden autot. Siis jos naapurin parkkipaikalta on lyhyempi matka kotirapulle, kuin omalta parkkipaikalta, niin silloin viedään se auto sinne naapurin parkkikselle. Siis ei viitsitä kävellä pariakymmentä metriä pidempää matkaa sinne kotiportaaseen? Ja todella, kun noitten autojen omistajia/ haltijoita katselee, ei ollenkaan liioiteltua olisi jos veisi sen auton vaikka vähän kauemmas parkkiin. Varaa näyttäisi olevan, vaikka kilometrien iltalenkkiin. Vai onko kyse siitä, että se rakas saksalainen status-symboli ei näy sinne keittiön- tai makkarin ikkunaan jos se on omalla parkkipaikalla. Siksi se pitää viedä naapuritalon vieraspaikalle.

Kiinteistönhuoltoliike yritti päästä helpolla ennen, kun keväällä tai alkukesästä järjesti pihansiivoustalkoot. Roskalava, nippu haravia ja harjoja pihalle ja asukkaille kutsu talkoisiin. Sitten illalla on sauna lämmin ja kaljaa, lapsille limua ja tietenkin makkaraa odottelee siellä saunatiloissa. Ainakin kerran on käynyt niin, että kaljat on varastettu ennen kuin saunojat ovat ehtineet paikalle. Tämähän on paljon kiinni porukasta itsestäänkin. Kaiken kaikkiaan minun mielipiteeni on se, että huoltoliike saa vuosi-, tai kuukausikorvauksen, jonka pitäisi kattaa nämäkin siivoukset. Tänä vuonna oli uusi huoltofirma, eikä kevätsiivoustalkoita järjestetty. Ei myöskään kyllä siivottu huoltofirman taholta mitään pihaltamme. Mistähän heille maksetaan?

Taloyhtiömme parkkipaikalla oleviin lämpötolppiin tulee sähköä, kaksi tuntia kerrallaan. Tuon ajankohdan saa määritellä ihan itse. Kaksi tuntia ei riitä kun pakkasta on viisitoista astetta tai enemmän. Ja silti se maksaa 6€/kk voihan helkkari mitä ryöstöä. Tuohon hintaan luulisi jo saavan sähköä ympäri vuoden ja vuorokauden. Tekniseltä isännöitsijältä on joskus, kun noita sähkötolppia lisättiin muutama vuosi sitten, tullut kirje, että enintään 500wattinen sisätilanlämmitin sallitaan. Silti joskus kiinteistönhuoltoliikkeestä valitetaan, kun sisätilanlämmittimiä ei heidän mukaan saa olla ollenkaan.

Mainittakoon tässä nyt nuo kadullamme kaahailevat autot ja moottoripyörät. Olemme käsittääkseni neljänkympin alueella, silti ei aina meinaa kahdeksankymmentä riittää tuossa päiväkodin kohdalla. Kerran terassilla keskustelin erään kaupunkimme valtuustossa istuvan naisen kanssa. Silloin juttelin hänelle siitä, miten hienoa olisi saada hidastustöyssy tuohon päiväkodin alapuolella olevaan risteykseen. Hänen mielestä ajatus oli suorastaan loistava ja hän henkilökohtaisesti lupasi siitä tehdä aloitteen, eipä ole kuulunut töyssyä vielä. Tuosta lupauksesta on nyt reilu seitsemisen vuotta. Viranomaisilla on käytössä niitä siirrettäviä valvontakamera- autoja. Toisivat semmoisen tuohon kadun varteen päiväksi, se kyllä palkkansa ansaitsisi siinä. Ja jos se vielä tuotaisiin vaikka perjantai iltapäivänä, poishaku esim. sunnuntaiaamuna, vielä isompi tienesti.

Joku viitisen vuotta sitten yritimme saada grillipaikkaa talomme takapihalle. Ei onnistunut. Isännöitsijältä tuli kaikenlaisia tekosyitä siihen, miksi sitä ei voida rakentaa. Talossa asuvista juopoista ja huumehörhöistä lähtien, vaikka mihin. Kun hörhöt ja juopot muuttivat pois, yritimme porukalla uudestaan, pidimme pihalla palaverin ja katsoimme paikan valmiiksi ja ilmoitimme isännöitsijälle aikeemme. Sitten tuli lupa rakentaa grillipaikka jos isännöitsijälle toimitetaan tarkat rakennepiirustukset ja tarveaineluettelo. Eipä kukaan viitsinyt semmoisia alkaa laskemaan, kun ei tiedä, että mitä muuta se isännöitsijä keksii. Minä en ainakaan olisi osannut semmoisia edes laatia. Vuokrat kyllä nousee joka vuoden alussa. Joulun keppeillä tulee ilmoitus, helmikuussa voimaan tulevasta vuokran korotuksesta. Kymmenisen vuotta ollaan asuttu samassa osoitteessa ja viitisentoista vuotta saman, suuren vuokranantajan taloissa. Yhtään vuotta ei ole mennyt, etteikö vuokrankorotusta olisi tullut, milloin mihinkin syyhyn vedoten, öljyn hinta on noussut, sähkön hinta on korkea tai taalaan nähden vahva euro on semmoinen, että se luo vuokriin korotuspainetta. Tänä vuonna tietenkin vetoavat euron heikkenemiseen siihen dollariin nähden, kissan paskat? Sitten kun pitäisi jotain pientä saada, niin on sitten niin vaikeaa ja vaivalloista, niinkuin nyt kuo grillipaikka. Viime kesänä yritin saada lupaa hakea talon piikkiin tapettia ja liisteriä yms. olohuoneessa kun on alkuperäinen tapetti ja se alkaa olla jo kulahtanutta. Eipä tullut lupaa? Syyksi ilmoitetiin, että kun me nyt ollaan päätetty, että enää ei tapetoida, vaan maalataan. Minullekin tarjottiin, että maalia kyllä saat jos haluat, en halunnut.

Takaisin pääsivulle