Minä ja tietokoneet







Ensimmäisen kerran tietokoneen kanssa olin tekemisissä kahdeksankymmentäluvulla, kun serkkuni oli saanut Sinclair ZX Spectrum merkkisen laitteen. Siinä oli kumiset näppäimet ja kasettiasema, minkä kanssa piti ladata ajettavat ohjelmat koneelle, tavallinen väritelevisio toimi näyttönä. Pelasimme tuolloin lentokonesimulaattoripeliä, mikä oli oman aikansa huippua, ainakin minun mielestäni. Serkku opetteli oikeaa ohjelmointiakin tuon tietokoneen kanssa, taisi olla Basicia.


Sitten parisen vuotta eteenpäin 1984, kun sain ajokortin, kaverillani oli samanlainen ZX kuin serkullani. Routiolla pelasimme yökaudet yleisurheilupeliä, keihäänheittoa, kuulantyöntöä aitajuoksua ja mitä niitä nyt olikaan, kaverin äidin ollessa tehtaalla yövuorossa. Siinä taisi parikin joystickiä mennä poikki. Hataria vehkeitä, kun ei pelaamista kestä. Itse olin tuolloin kiinnostuneempi elektroniikan saloista, joten tietokoneet jäivät, eikä rahaakaan ollut ostaa omaa.


Vuosia myöhemmin, taisi olla 80 luvun loppua tai 90 luvun alkua, olin jo mennyt naimisiin ja vaimoni isoveli hankki Commodore 64 ja 1541 levyaseman. Ja olipa huikeaa kehitystä tuo lerppuasema. Ei enää tarvinnut pikkuruuvarin kanssa äänipäiden kulmia etsiskellä, niin kuin ZX kasettiaseman kanssa. Ensin pelailimme yleisurheilupelejä, autopelejä ja golfia. Tuota golf peliä pelasimme oikein kilpaa, laitoimme ruutupaperille muistiin kuinka monta yardia pallo lentää esim. rautaysin kanssa ja kuinka monta yardia puukolmosen kanssa ja niin edelleen, kunnes löysimme pelin nimeltä Giana Sisters. Se oli melkein kuten Nintendon Super Mario ja sitä sitten pelattiin vuorostaan yökaudet ja vaimot kanssa.


Tuon aikainen työnantajani oli "liisannut" aikoinaan Commodore PET merkkisen tietokoneen ja kun leasingaika meni umpeen, koneen omistaja oli tiedustellut ostohalukkuutta työantajaltani. Hän vastasi, ettei ollut kiinnostunut ostamaan konetta, koska laitehan oli jo tuolloin vanhentunutta tekniikkaa. Jonkun päivän kuluttua omistaja oli puhelimitse ilmoittanut työnantajalleni, että tämä voisi tehdä koneella mitä haluaa, he eivät sitä takaisin ota. Minähän kiinnostuin laitteesta oitis. Satasen (mk) halusi pomoni laitteesta, jonka sitten kannoin kotiini vaimoni ja lasteni ihmeteltäväksi. Siinä oli kaksivärinäyttö, integroituna kaksi levyasemaa ja syliin irrotettava näppäimistö. Jotain ohjelmiakin koneen mukana tuli ja opettelinkin ahkerasti käyttämään niitä. Elektroniikka harrastukseni kautta olin kerännyt komponentteja ja nyt pääsin tekemään PET: n kanssa tietokantaa niistä. Giana Sisters ei koneessa toiminut, tulipahan sekin kokeiltua.


Ensimmäisen varsinaisen pc koneen ostin samaiselta työnantajaltani. Kyseessä oli GoldStar merkkinen "pizzalaatikko". Sisällä oli Intelin 386Sx/20Mhz prosessori, 8x256k simm, eli 2M rammia. Isa väylässä oli vielä erillinen mfm levyasemaohjain ja siinä kaksi kappaletta 40M mfm levyjä. Integroidussa näytönohjaimessa oli 256k omaa muistia. Näyttönä oli 14"vga. Erillistä äänikorttia ei ollut ja kaikki mitä kuului, tuli pc-peeperistä. Käyttöjärjestelmänä oli Dos 6,22 ja Windows 3,1 suomenkielinen. Siitä se sitten alkoi, ja loppua ei näy!


Vaimoni pikkuveli oli kaverilleen kertonut tästä tietokoneen puremastani ja he tulivatkin tiedustelemaan, olisinko kiinnostunut ostamaan Ibm, Intelin 8088. Saahan sitä tulla näyttämään, totesin. Pojat kantoivat asuntoomme kaksi suurta ja painavaa keskusyksikköä, jotka liitettiin toisiinsa paksun kaapelin ja päissä olevien leveiden liitinten avulla. Päällimmäiseksi tuli 12" 2 värinen näyttö. Nonnii, mitäs tää nyt tekee, kysyin, kun saatiin laitteistoon virtaa. Nokun me ei oikeen tiedetä, kuului vastaus. Sammutin koneen ja käynnistin omani, kas tässä pojille tietokoneen mallia lievästi "elvistellen" totesin. Vaikka olin kyllä tietoinen siitä että tuo oma 386: nen oli sekin jo aika vanhaa rautaa. Kauppoja ei tullut ja pojat hakivat parin päivän kuluttua Ibm:n pois.


Tuulilasit ja Tekniikanmaailmat vaihtuivat kertaheitolla Tietokone, Mikro-pc, Prosessori ja Mikrobitti lehtiin, luin samat jutut uudestaan ja uudestaan. Elektroniikasta ja tietokoneista paljon enemmän tietävältä ystävältäni kyselin neuvoja autoexec.batin ja config.sysin viilaukseen, jotta saisin Wolf 3d pelin pyörimään paremmin. Hän myös neuvoi minua Dosin alla olevien apuohjelmien käytössä. Toinen kaverini teki minulle multibootin, jota vielä itse viilailin yritys/ erehdys metodia käyttäen. Siitä sai valita ennen koneen käynnistystä, pelataanko, otetaanko ns. puhdas bootti, vai käynnistetäänkö suoraan Windows. Ostin myös config.sys ja autoexec.bat tiedostojen optimoimista ja Dos 6,22 käyttöjärjestelmää käsitteleviä kirjoja. Onnistuin saamaan Windows 3,11 For Workgroups Fin asennuslevykkeet ja asensin sen, koska kaverini mukaan se on parempi kuin tavallinen 3,1 Itse en tosin eroa huomannut. Samaiselta kaveriltani sain myös kopiot neljästä korpusta, joilla oli Windows Entertainment Pack. Siis erilaisia pasiansseja, putkipeli ja muita pikkupelejä jotka toimivat Windows 3,1 alla. Ja tulihan pelattua.


Sitten jostain luin, että nuo mfm levyt ovat hitaampia kuin ide levyt. Ei muuta kuin kone auki ja tutkimaan ide levyn asennusmahdollisuutta. Ide ohjain olikin integroituna emolevyllä, kyselin koneen myyneeltä nyt jo entiseltä työnantajaltani, toimiikohan se oma levyohjain ja miksi siinä yleensä oli erillinen mfm ohjain. Kun ei niitä vanhoja levyjä muuallekaan saanut ja kun konetta kasattaessa oli atid levyt niin kalliita, oli vastaus. No hyvä, siispä ostin käytettynä 80M atid levyn, otin nuo vanhat levyt ja ohjaimen pois, sekä asensin uuden levyn. Emolevyltä piti vielä joku jumpperi muuttaa, joka kertoi biosille, että nyt käytetään omaa levyohjainta. Biosille tietenkin piti vielä kertoa levyn speksit ja sehän toimi. Sitten taas Dossin ja Windowsin asennusta, nyt ne menivätkin jo rutiinilla. Vanhat levyt ohjaimineen myyntiin. Ja sain, kuin sainkin ne myytyä kaverilleni.


Serkkuni onnistui jostain työpaikaltaan saamaan ilmaiseksi 1 megaisia sipp kampoja. Sipp kammathan olivat muuten kuin simm: ejä, mutta niissä oli piikit. Minäkin sain niitä serkultani kahdeksan, ajatuksena oli asentaa ne tuonne GoldStarin sisuksiin. Muisti oli tuolloin kallista ja kahdeksan 1M sipp kampaa oli melkoinen potti. Kerroin kaverilleni asiasta ja hän meinasi saada halvauksen kuultuaan, että olin jo tuhonnut kaksi kampaa, yrittäessäni itse juottaa piikkejä irti. Hän ehdotti, että antaisin hänelle ne kuusi ehjää sipp: iä ja hän antaisi minulle neljä 1M simm: iä. Suostuin. Nyt sai tietokone ja varsinkin pelit uutta potkua, 4M ram. Vaimoni kanssa pelasimme vuorotellen Wolf 3D peliä, taidettiin pelata se läpi asti.


Nälkä kasvoi syödessä ja pian olikin käytetty VLB väyläinen 486 emolevy tornikoteloineen ja Intel 486DX prosessoreineen viritettävänäni. Vanhasta koneesta otin simm: it ja kiintolevyn. Siihen vielä onnistuin hankkimaan Tridentin 512k muistilla olevan vlb näytönohjaimen. Näytöksi sain tosihalvalla Fujitsun 14"svga joka ei mielestäni kuitenkaan kyennyt hyödyntämään Tridentiä kokonaan, tuossa vaiheessa en vielä ymmärtänyt asentaa oikeaa ajuria Windowsille. Hankin myös 80M kovalevyn rinnalle 240M levyn. Ystäväni, jolta aiemmin olin kysellyt neuvoja, kysyi tarvitsisinko äänikorttia? Ensin en innostunut asiasta, mutta kun kuulin äänet jotka tulivat kortin kautta, stereona kahteen erilliseen kaiuttimeen, mielipiteeni muuttui. Tämä on saatava! Kortti oli SoundBlaster 32, suurikokoinen, isa väylään asennettava ja kaksi omaa muistipaikkaa omaava äänikortti. Kortin mukana tuli muutamia korppuja ja asensinkin kaikki mukana tulleet softat. Siinä tietämättäni asensin oikean ajurinkin sitten samalla kertaa.


Aikaa kului taas ja ostin käytetyn Forefront 15" svga näytön, jonka alareunassa oli pieni nestekidenäyttö, josta näki resoluution ja virkistystaajuuden. Kuitenkin ihmettelin kovasti, kun en oikeastaan huomannut mitään eroa edelliseen? Muuta kuin, että nyt voi laittaa 800x600 resoluution, edellisen 640x480 sijaan, mutta ei juuri muuta. Silloin ystäväni kysyi, olenko asentanut oikean ajurin. Mikä se ajuri on, kysyin. Hänen neuvojaan noudattaen kaivoin Tridentin kotelosta ajurikorpun ja sain asennettua Windows 3.11 ajurin, johan muuttui kuva. Legopalikkagrafiikasta ei enää ollut tietoakaan ja näyttö oli melkein kuin olisi valokuvaa katsellut.


Jonkin ajan kuluttua jälleen piti päästä päivittämään laitteistoa. Nyt emolevyksi tuli käytettynä hankittu pci väyläinen 486 emolevy, prosessorina oli Amd 486/80Mhz siilillä ja tuulettimella. Muistit menivät myös uusiksi, ostin kaksi neljä megaista pitkää simm: iä. Näytönohjaimeksi valitsin S3 Virge 2M Wram muistilla. Kiintolevyksi ostin Seagaten 850M levyn, tämä ei takuulla tule täyteen ikinä, mietin. Äänikorttina sai jatkaa tuo pitkä isa väyläinen Sound Blaster 32.


Melko pian tuon viimeisimmän emolevyn hankinnan jälkeen se alkoi tuntua turhalta, koska 486 aikakausi olisi jo kivikautta. Varsinkin kun lehdet olivat olleet täynnä Pentium mainoksia jo pitkään. Pitihän sitten minunkin laittaa osa kesälomarahoista haisemaan ja käydä Helsingissä LJH Computersissa ostamassa Pentium. Emolevyn merkki oli Soyo ja siinä oli erikseen paikka 256K pipeline burst cache moduulille joka myös piti ostaa erikseen. Prosessoriksi tuli Intel Pentium 120Mhz. Muisti oli päivitettävä myös, joten valitsin kaksi 8 megaista Dimm: iä. korppuasema ja kiintolevyt kävivät vanhasta, äänikortiksi tuli Sound Blaster 16 pci. Uusi kotelo oli myös listalla. Ystävältäni ostin vähän myöhemmin 17" Nokia 417TV näytön, johon oli integroitu tv viritin sisään. Sitten taas virittelemään. Huomasinkin pian, että 120Mhz prosessorin sai ylikellotettua vaivatta 133Mhz ja se kävi vielä vakaana.


Tein kahta työtä, päätoimessa trukkikuskina ja ns. firapelissä ajoin kauhakuormaajalla lunta talvet ja keväällä hiekoitushiekan poistoon käytettäviä laitteita. Sitten ostin erään kaverini kautta mustan MikroMikko keskusyksikön. Siellä oli 150Mhz Pentium joka oli helppo kellottaa 166Mhz nopeuteen. Vanhasta koneesta vain tuo 850 nen kiintolevy. Muistiakin MikroMikossa oli kokonaiset 32M. Vanhan keskusyksikön myin vaimoni isoveljelle, niin kuin sen edellisen 486: sen. Siinä vierähti aikaa viritellessä omia ja kavereiden tietokoneita. Erään, niinikään tietokoneita harrastavan kaverini kanssa "virittelimme" autoexec.batia ja config.sysiä kilpaa siten, että vapaata perusmuistia piti saada mahdollisimman paljon. Taisi olla win.ini ja boot.ini tiedostot tuossa virittelyssä mukana myös. Aina kun jompi kumpi oli toisella kylässä, niin piti esitellä mem/p komennolla dosissa, mitä muistiasetukset näyttää.


Windows 95 tuli kauppoihin, minäkin sellaisen menin viimein ostamaan 1996 loppukesällä koska eräs, tietokoneita harrastava työkaverini oli sen maasta taivaaseen minulle kehunut. Myyjä sanoi, että korpuillakin Win95:sen saa, parin päivän toimitusajalla. Ei voi mitään tulipahan sitten ostettua se cd-rom. Olin jo aikaisemmin tosin miettinyt laitteen hankkimista. Varsinkin silloin, kun asensin kaverini Duke Nukem 3D peliä, joka oli kopioitu, ensin pakkaamalla asennustiedostot arj: llä cd:ltä korpuille, sitten korpuilta arj: llä tietokoneelle. En muista montako korppua siihenkin savottaan meni, mutta Duke Nukemia pelattiin nyt vaimon ja lasten kanssa. Asentelin Windows 95:ttä, kokeilin jonkun aikaa ja palasin takaisin vanhaan tuttuun Dos6,22 & Win3,11 yhdistelmään. Montakohan kertaa tuon tein, en muista, mutta edellä mainitsemani työkaverini joka päivä töissä elvisteli, kuinka hyvin hänellä Win95 toimii, ja pitihän sitä sitten taas itsekin kokeilla ja päivän, parin päästä palata takaisin tuttuun ja toimivaan käyttöympäristöön. Jälkeenpäin olen ajatellut tuonkin olleen osittain tottumattomuudesta johtuvaa. Ja myös se, että toimikohan oikeasti?


Eräänä päivänä sitten marssin Lohjan Puhelimeen tiedustelemaan vuokraliittymän hankintaa. Tiskin takana ollut rouva kysyi, tulisiko puhelinkone myös. Vastasin, etten tarvitse sellaista, koska liittymä tulee ainoastaan tietokoneeseen kiinni. Niin, että puhelinkone on itselläsi jo, kuului vastaus? Ei vaan liittymä tulee ainoastaan tietokonetta varten, eikä sillä ole tarkoitus puhua sanaakaan, vastasin. Rouva meni vähän hämilleen, kiltisti sanottuna ja edelleen tiedusteli, ellet aio puhua, mitä sitten teet sillä? Lopulta sain paperisodan tehtyä ja kytkentään kului parisen viikkoa. Sitten pääsin tutustumaan Internetin ihmeelliseen maailmaan. Elvistelin asiasta työpaikallani ja jo kohta työkaverini oli hankkinut Internet liittymän itselleen myös. Ensi alkuun en uskaltanut olla verkossa kovin paljoa, koska laskutus perustui lähtömaksuun ja sekuntiveliotukseen. Sitten kun pari ensimmäistä puhelinlaskua oli tullut, uskalsin jo käyttää Internetiä ihan surutta silloin kun huvitti. Työkaverini kanssa laskimme, että jos avaa netin vaikka perjantai-iltana 19:00 ja sulkee sen lauantaiaamuna 7:00 sama sitten lauantai-iltana 19:00 ja sunnuntaiaamuna 7:00 laskua ei tulisi edes kahtakymmentä markkaa/ päivä. Tuolloin oli eri taksa viikonloppuisin, yöllä ja päivällä.


Sain kaveriltani Windows NT 4,0 asennus cd:n ja siispä sitten eräänä perjantai- iltana asentelin sitä, ihan kokeilumielessä, koska olin kuullut, että pelit eivät toimi tässä käyttöympäristössä. Asennusöljyäkin oli ja kun kaikki "etäproseduurikutsuja" ja "puhelinverkkopalveluja" koskevat herjat oli saatu katoamaan, NT toimi nopeasti ja vakaasti. Sitä sitten virittelin, sain puhelinverkkomodeeminkin toimimaan ja siis internetin. Kokeilin asennella TombRaider peliä ja niin edelleen. Pullollinen Koskenkorvaa ja janokaljat päälle siinä illan aikana meni. Sitten aamulla heräilin lievässä kankkusessa ja ensimmäisenä tuli mieleeni, että mitenkäs se Nt asennus oikein meni, kone käymään ja kohta Windows kysyy salasanaa, mikä helvetin salasana? Olihan se asennus jossain vaiheessa tuonkin pyytänyt laittamaan, en vain enää muistanut, mikä se oli. No ei se mitään, 95:nen takasin vaan, sillähän siitä päästiin ja F1 GP2 toimi paremmin kuin koskaan, samaten Duke Nukem, Heretic ja monet muut pelit, joita vaimon ja lasten kanssa joskus kilpaa pelattiin. Näytönohjaimen rinnalle piti vielä ostaa 16M muistilla varustettu Voodoo II 3D kortti. Varsinkin F1 GP II ja Tomb Raider pelien grafiikka parani ihan huomattavasti tästä sijoituksesta.


Taisi olla vuoden 1999 kesää, kun näin tarjouksen kodinkoneliikkeessä, jossa olin joskus 14 kesäisenä ollut tsupparina. Kyseessä oli Ibm Aptiva Amd K6 II 450Mhz prosessorilla varustettuna, 32M keskusmuistilla, järkyttävän kokoisella 4,3G Quantum Bigfoot kiintolevyllä ja 17" Ibm näytöllä. Käyttöjärjestelmänä oli Windows98 ja mukana oli palautus cd:t joilta sotkuun mennyt Windows oli kätevä asentaa takaisin. Hintaa oli muistaakseni reilun viisi tonnia, markoissa. Tästä sain tingittyä jonkunverran ja senkin sain maksaa erissä. Tässä laitteessa oli puhelinverkkomodeemikin.


Tämä olikin sitten ensimmäinen tietokone, joka oli kokonaan ostettu valmiina. Ensin en uskaltanut takuun raukeamisen pelossa avata tuota koppaa ja katsoa sisälle. Sitten hommasin siihen 32M muistia lisää ja avasin kopan asentaakseni muistit. Ja olihan taas ihmettelemistä, Quantum Bigfoot oli oikeastikin nimensä veroinen, ainakin ulkonäöltään. 5,25" leveä, ohkainen "lätty". Suorituskyky ei sitten ollutkaan kovin kummoinen. Tarkkaan katsoin mitä emolevyllä luki jumppereiden ja "hiiripianojen" kohdilla. Sain samalla selville, että tuohon koneeseen olisi saanut 550Mhz suorittimen tuon 450Mhz tilalle. -Noo, voihan semmoista kytätä, jos tielle osuu halpa, mutten kauheasti viitsisi vaivaa nähdä sadan Mhz takia, mietin.


Työkaverit kävivät Tallinnan reissuillaan Mustamäen torilta hakemassa ohjelmia ja pelejä. Niitä sitten kopioitiin semmoisten kavereiden luona, kenellä oli polttovehkeet. Kopioitiin sitten muutama viruskin samalla... Juuri olimme erään työkaverini kanssa kopioineet levyjä, kun toinen työkaveri sanoi työmaalla, että siinä levyssä oli virus. No sitten vain ilmoitus kaikille levyn haltijoille ketjussa, että levyn käyttö sitten omalla vastuulla viruksen takia. En enää muista, mikä vihulainen oli tuolloin kyseessä.


Vaimon pikkuveli osti omaan tietsiinsä tuohon aikaan jättisuuren 10 gigaisen kiintolevyn ja isoveljensä kanssa naamat kateudesta vihreinä ihmettelimme, että mihin se elvis tarvii muka noin stnan suurta levyä? Eihän tuonlaista helevetin jättiläiskiintolevyä saa ikimaailmassa täyteen? Voi, voi, kuinka väärässä olimmekaan...Nykyään kotiverkkomme tiedostopalvelimella on neljä Teraa raid1 kahdella kiintolevyllä ja uhkaavasti tuokin tila vain meinaa täyttyä. Montakohan 10G kovalevyä menee yhteen teraan, sata? Laskekoon ken osaa.


Vaimonikin joskus esitti eriävän mielipiteensä siitä, kun makuuhuone on tietokonerojua puolillaan. Mutta ei kuitenkaan isommin alkanut vaatia rojuja ulos kämpästä. Kyllähän niitä oli sängyn alla ja vaatekaapeissa. Lastenhuoneessa oli oma tietokone joka oli ristiinkytketyllä verkkokaapelilla omani kanssa verkossa. Duke Nukem 3D ja Quake pelejä pelattiin kahdella koneella lasten kanssa joskus. Joskus oli lasten kavereita pelaamassa jne... Minä haalin kaikki vanhat tietokoneet mistä vain sain, työpaikoilta ja kierrätyskeskuksesta, ostin, myin ja vaihdoin. Parikin kertaa otin kierrätyskeskuksen romukontista jonkun naarmuilla olevan kotelon ja näytön, jotka näyttivät päällisin puolin ehkä toimivilta. Kotona purin ja puhdistin perusteellisesti laitteet, testailin ja virittelin joskus parikin viikkoa ja myin sitten toimivat laitteet pois. Kerran jopa maalasin yhden kotelon mustalla metallihohtomaalilla, siitä tuli tosi hieno ja uuden näköinen, vaikka itse sen sanonkin. Tuolloin jo ihmettelin kuinka huolimattomasti tai välinpitämättömästi jotkut suhtautuvat käytöstä poistetun tietokoneen kiintolevyllä oleviin tiedostoihin. Oli työhakemuksia, työtodistuksia, sopimuksia, kirjeitä, Powerpoint esitysgrafiikalla tehtyjä kutsukortteja, pdf kopioita milloin mistäkin, tarjouspyyntöjä varastokirjanpitoa, henkilökohtaista kirjanpitoa jne, jne Valokuvia milloin mistäkin koirista, kissoista, ihmisistä, kissanristiäisistä ja juhlista. Oli yhdessä koneessa jopa hiukan intiimimpiäkin valokuvia ja eräässä toisessa aika paljonkin intiimimpiä. Kerran oli semmoisiakin valokuvia, että ajattelin, että ei Helvetti... kaikenlaisia kuvia jotkut itsestään ottavatkin? No, juuri nuo tiedostot minun jälkeeni sitten katosivat sinne"bittiavaruuteen".


Itse olen aina suhtautunut tietokoneen sisällä olevaan dataan siten, että minun jälkeeni siellä ei ole mitään muuta kuin käyttöjärjestelmä korkeintaan. Oli sitten kyseessä kenen tahansa vanha tietokone, omani, jonkun tutun tai tuntemattoman. Jos on ollut semmoinen kiintolevy, jota ei ole voinut tai kannattanut joko rikkoontumisen seurauksena tai vain pienuutensa takia käyttää uudestaan, eli laittaa kiertoon, niin painavaa vasaraa päälle vaan. Ja jos on uudelleen otettu käyttöön vanha levy, niin kolminkertainen täyttö/tyhjennys, että saa datan ainakin hankalammin palautettavaksi. Kerran nykyisessä työpaikassani murjoin prässin kanssa yhtä levyä ihan vain nähdäkseni, mitä semmoinen kestää. Eipä paljoa kestänyt.


Niin... takaisin itse aiheeseen. Aikaa kului, vettä virtasi Vantaassa jne. Aptivaattori, kuten tuota Ibm: ää leikkisästi nimitin toimi. Tällä pärjättiinkin pitkän aikaa, kunnes sain englanninkielisen Windows 2000 asennusrompun ja eikun kokeilemaan. Susikasia eii sitten enää tarvittukaan tuon jälkeen, "kakstonninen" toimi kuin se kuuluisa junan vessa, myös pelit. Sitten taas työkaveri osti polttavan cd aseman, sellainenhan sitten piti minunkin saada. Hewlett Packard oli merkki ja eikun asentamaan. Kuulin enemmän tietävältä ystävältäni, että jos laitan tuon polttimen lukevan cd aseman rinnalle, niin se kannattaisi laittaa siten, että polttava ide II, masteriksi. Sitten Kiintolevy ide I masteriksi ja lukeva cd ide I slaveksi. Koska levyjen kopiointi toimisi näin parhaiten. Tuolloin se poltin useimmiten kytkettiin lukevan cd aseman rinnalle, koska nuo polttimet olivat vielä niin kalliita vekottimia, että niiden ajateltiin kuluvan enemmän, jos ne pyörittää vain luettavaa levyä. Näin tehden polttimen "käyttötunteja" ajateltiin vähennettävän. Oliko sillä sitten oikeasti vaikutusta, en tiedä. Itse polttaminen oli "ilmoista" ja "tuulen suunnista" kiinni... kai? Joskus onnistui ettei mitään, mutta susilevyjäkin tuli, liikaa mielestäni. Aihiot olivat kalliita vielä ja RW levy oli tosi kallis. Kaverini sanoi, että ennen polttoa kannattaisi kiintolevy defragmentoida, koska jos tuo poltto- ohjelma joutuu kauan etsimään niitä poltettavia tiedostoja, jotka ovat pirstoina kiintolevyllä, polttopuskuri tyhjenee ja tulee susilevy. Kokeilin tuotakin, mutta ei se paljoa auttanut. Nyt olin jo hankkinut Soneran laajakaistan ja kaikki mitä imuroin, piti innoissani polttaa levylille. Teinkin erilaisia ajurikokoelmia ja ohjelmakokoelmia imuroimistani tiedostoista. Noita levyjä on minulla vieläkin jossain komeron takanurkassa.


Aloinkin sitten penkomaan vanhoja itse polttamiani cd- levyjä ja löysin tiedoston, jonka mukaan 2001 kesäkuun alussa Aptivaan asennettu Windows 2000, Office 2000, Frontpage 2000, Winzip8, WinAmp 2,75, Acrobat reader5, Bikini screensaver, AcdSee3,0, Photoshop 6,0, Logitech mouse ware 9.22, Winfax 9.02, Nokia pcsuite 4, Quicktime 3.0. Löysin myös sen viruksen sisältävän cd:n


Ja siis... Kerran poikani toi Mustan Pörssin takapihalta Ibm O/S 2 Warp paketteja neljä kappaletta, iskemättömiä olivat vielä. Sanoi, että joku henkilökunnasta oli niitä roskikseen viemässä ja kysyi tarvitsisiko poika niitä. Ja pitihän niitäkin heti sitten kokeilla. Nyt olin jo hankkinut varakiintolevyksi pari gigaisen Seagaten tämmöisiä tilanteita varten, sillä olin kuullut Linux käyttöjärjestelmästä ja halusin semmoista testata, heti kun vain jostain semmoisen saisin käsiini. Mutten kuitenkaan halunnut tuhota toimivaa Windowsia, joten näin se menisi toiselle levylle ja Windows levyn takaisin laittamalla saisin taas Aptivaattorin nopeasti tulille. Ossi toimi Aptivaattorissa oikein hyvin. Sitä kait pari päivää ihmettelin ja tulin tulokseen, että: "Semmonen, laitetaas sitten Windows levy takasin" Vasta kun muutimme Voudinpuistosta pois reilu vuosi sitten, heitin ne O/S 2: set roskiin. Linuxiakin tuli kokeiltua. Kirjakaupasta tarttui käteeni RedHat Linux kirja, jossa oli asennus- cd mukana ja hintakaan ei mielestäni ollut edes paha. Joten kokeilemaan ja pian. Asennus sujui, niinkun ohjeissa oltiin kehuttu. Piti vain seurata ruutuun tulevia ohjeita, vastata kysymyksiin ja niinhän se meni. RedHat oli parisen viikkoa koneessani ja sai sitten tehdä tilaa windowsille.


Joskus, kun tuli Helsingin suuntaan asiaa, piti käydä Crutzbroker illa Konalassa katselemassa käytettyjä laitteita. Kerran taas vaimon kanssa oltiin siellä ja näin Hewlett Packard Kayak XU merkkisen laitteen. Kiinnostukseni heräsi heti. Isohkossa tornikotelossa oli Intel Pentium III 800 Mhz tuplaprosessoriemolevy, pci väylässä scsi ohjain ja vajaa kymmenen gigan kiintolevy. 512M rammia. Tätä voisi koittaa tinkiä, en enää muista hintoja, ainoastaan sen, että tingittyä tuli ja Kayak lähti mukaamme Lohjalle. Niin siirtyi Aptivaattori myyntilistalle ja Kayak "konttorin" paraatipaikalle. Polttimen otin ainoastaan Aptivasta. Nyt olikin jo Windows XP Pro lisenssi koneen kylkipeltiin liimatuna, ainoastaan asennusmedia puuttui. Ei puuttunut kauaa. Sain siis hankittua kopion englanninkielisestä Windows XP Pro asennuscd: stä. Ja niin olin päässyt taas eteenpäin tietokoneiden ihmeellisessä maailmassa, Windows Xp aikakauteen. En todellakaan tiennyt noiden kahden 800Mhz prosessorien tuomasta hyödystä yhtään mitään, tai siitä, että toivatko ne hyötyä ylipäätään mutta pääsinpähän elvistelemään taas.


Sitten vaihtui työpaikkakin taas ja uudessa työpaikassa oli tuttu kaveri, joka osti "mahtihirmun", eli uuden Pentium 4 1,5Ghz Willamette ytimellä, joka oli ensimmäisiä Pentium 4 koneita silloin. Muistina oli rdrammia, eli RIMMiä, en muista paljonko. Sitä pääsin minäkin testaamaan pikkuisen. Vähän kateellisena suutakin soitin, ystävällismielisesti tietenkin, että nyt ainakin tiedetään, kun Ojamolla katuvalot himmenee, niin sä laitoit Penanelosen päälle. Taisi olla alkuvuodesta 2002, kun sovin tuon työnantajani kanssa, että keräisin ylityötunteja "jemmaan" ja niillä työnantajani kustantaisi minulle uuden tietokoneen valitsemistani komponenteista. Ei kauaa kestänyt, kun sitten päivänä eräänä lähdettiin Konalaan, vanhan Merita pankin tiloissa toimivaan tietokoneliikkeeseen komponenttiostoksille. Tuli siinä myyjälle vipinää kinttuihin, kun pienen jonottamisen jälkeen aloin luetella haluamiani komponentteja, Intel ATX Emolevy, Intel Pentium IV 3,0 Ghz prosessori, 2x512M keskusmuistia ja vain Kingston moduulit kelpaa..., näytönohjaimeksi Agp väylään Matrox Millenium 512M, kotelo ja 350W poweri, Logitechin langattomat hiiri ja näppäimistö niin ja näyttökin tarvitaan, mikä olisi hyvä, kysyin myyjältä. Ennenkuin hän ehti vastata, sanoin että: "Hmm, vaikka Sony, joku Trinitron- torvi 17 tuumainen, kiitos." Siinä oli vähäksi aikaa myyjälle hommaa. Hän kantoikin ulos ja autoon asti kaikki. Sitten kun tuli maksun aika, niin hän kehui, kuinka hienoa on että joku on vielä joka ymmärtää laadun päälle, eikä vain halvimman hinnan perusteella tee ostoksiaan. Olihan siinä minullekkin taas hommaa vähäksi aikaa, kasausta, manuaalien lukua, jne. Muutama päivä siinä meni, kun kaikessa rauhassa kasasin uutta tietsiä itselleni ja asentelin Windows Xp: tä. Kun sain viimein kaikki härvelit toimimaan, kuten oli ajateltu, niin Kayak laitettiin sitten poikien huoneeseen. Tyttärellä oli vanha Aptivaattori.


Jatkuu, kun jaksaa taas kirjottaa.




Takaisin pääsivulle